Loppurutistus

Päivän insinöörivitsi:
Mikä on insinöörin paras ehkäisykeino? Insinöörin persoonallisuus

Aloitan tämän blogin kirjoittamisen melko huonoon aikaan. Ensimmäinen vuosi alkaa olla takana ja työharjoittelujakso alkaa viikon päästä, joten itse opiskelijaelämään päästään tutustumaan vasta syksyn puolella.

Kevättä rinnassa

Ensi viikolla olisi vuoden viimeiset tentit. Nuo (ahhh) iki-ihanat kestosuosikit matematiikka ja fysiikka pitäisi siis saada tentittyä pois alta niin 1. opiskeluvuosi olisi pulkassa. Nyt kun lehdet ovat jo puissa, linnut laulavat ja sulokkaamman sukupuolen vaatetus vaihtunut minihameisiin, on tuo itsensä patistaminen lukuhommiin äärimmäisen vaikeaa.
Näin jälkipelinä voisi miettiä mitä on jäänyt käteen. 1/4 tutkintoa on taskussa mutta jos rehellisiä ollaan niin aika hataralla pohjalla on vielä tuo "ammattiosaaminen". Vuoden mittaan on useammin kuin kerran juolahtanut mieleen alan vaihto sekä pyrkiminen TKK:lle. Mutta melko nopea valmistuminen ja palkkatilastojen tiirailu ovat joka kerta saaneet mielen vaihtumaan. En tiedä olenko joutunut tähän ns. "tekukuoppaan" (tekukuoppa=oman alan arvostus romahtaa kun samalla työantajien arvostus tutkintoa kohtaan kasvaa) josta vanhemmat opiskelijat usein vitsailevat. Vaatii pientä motivaatiota ja jonkinasteista hulluutta lukea ensimmäinen vuosi matemaattisia aineita ilman selkeätä käsitystä miten ne hyödyttävät tulevaisuudessa ammatillisesti.
Kenties kesän työharjoittelu antaa uutta puhtia ja motivaatiota opiskeluun, aika näyttäköön.